Maalaus ja henkinen eheytyminen
Päämäärällämme, sillä mihin turvaudumme, henkisellä traditiollamme ja pyrkimyksellämme sen sisällä, kaikella tällä on merkitystä sille, mihin ja minkälaiseksi eheydymme.
Elämä on turvautumista. Turvaudumme useimmiten kohteisiin, jotka aikaansaavat kärsimystä, vaikka me kaikki etsimmekin onnea.
Kaikessa, mihin itse olen lapsuudestani lähtien turvautunut, on maalaus ollut mukana. Haluni, maailmankatsomukseni, pyrkimykseni -myös itseltä salatut- ovat siinä olleet läsnä ja kaikki on sitä vienyt eteenpäin.
Tiellä eheytymiseen maalaaminen on ollut traaginen, ristiriitaa kasvattava. Maalaaminen on mahdollistanut vapautumisen vain hetkeksi erillisestä minästä ja sulautumisen maalaukseen. Se eheyttää pinnallisesti ja siitä tulee pakko, tuomio matkalle joka vie yhä syvemmälle alitajuisiin maailmoihin. Se vie ristiriitaisten voimien lähelle. Se vie lähelle energioita, joita en kykene hallitsemaan, saatikka eheyttämään.
Nyt olen myös varma, että jos maalaaminen yhtyy itsekkäisiin pyrkimyksiin, kunnian- ja vallanhimoon, ahneuteen ja takertuvaan haluun, suuttumukseen ja vihaan, voi se kyllä johtaa syvälle ja loistaviin maalauksiin. Mutta samalla aktivoituneet voimat tuhoavat ihmisen.
Onneksi ihminen ei aina onnistu siinä, mihin tarttuu ja mitä haluaa. On olemassa epäonnistuminen, menetystä, kärsimystä. Ne mahdollistavat kirkkaan näkemyksen hetken, näkemyksen omasta itsestä. Ne antavat tilaisuuden pysähtyä ja toimia luovasti.
Minulle on hitaasti alkanut valjeta, että maalaukseen, sen ollessa päämääräni keskellä, täytyy kuulua aukko, josta katsoa syvemmälle tuntemattomaan. Tässä aukossa on henkinen ihanne ja tästä aukosta virtaavat eettisyys ja henkinen harjoitus. Tähän tuntemattomaan haluan eheytyä. Tätä henkistä eheytymistä haluan maalaamisessani harjoittaa.
Käytännössä se merkitsee maalaamista, jossa kohtaan omat ristiriitaiset puoleni. Tutustun niihin ja suuntaan ne kohti samaa henkistä päämäärää. Teen koko elämästäni mandalan, jonka keskellä on henkinen omistautuminen ja kanavoin kaikki omassa elämässäni kohti tätä päämäärää. Silloin myös maalaamisesta tulee positiivisesti eheyttävää. Siitä tulee tie yksilöllisyyteen. Aktivoituneet voimat eivät enää tuhoa vaan ne auttavat.
On monia erilaisia henkisiä harjoituksia. Jos ne ovat todellisia, ne johtavat kohti henkistä eheyttä. Itse en tiedä, saavutanko koskaan omaa ihannettani, aivan kuten en tiedä milloin maalaan viimeisen maalaukseni. Mutta tiedän, että haluan saattaa ne yhteen.
Yritän muistaa näkemyksen hetkeni ja jatkaa maalaamista. Sillä maalaaminen ja se, mihin se on minut tuonut, on antanut hyvälle mahdollisuuden ilmaista itsensä minulle yksilöllisesti. Ja siinä minun tulee pysyä.