Näin neuvoisin itseäni jos saisin elää uudelleen


Henry Wuorila-Stenberg

Olin taiteilijapolkuni varrella heikko, enkä aina kestänyt horjumatta hyökkäyksiä tai torjunut kiusaajan kuiskauksia. Omat mielenmyrkkyni ohjasivat minut lukemattomia kertoja harhaan. Jos voisin palata alkuun, niin neuvoisin itseäni näin:

Mieti mikä on henkesi korkein tarve, mihin turvaat maailmassa ja mistä saat lohdun murheellisimpina hetkinäsi. Kun tiedät vastauksen, työskentele kääntyneenä ainoastaan siihen suuntaan. Älä koskaan hylkää elämäsi kallisarvoisinta lahjaa ja siksi ylistä, palvo, suojaa, hoivaa, helli ja ravitse lahjaasi rakkaudellasi.

Jos taide on sinulle korkeinta, tee sitä arvokkaimpasi. Muista, että työskentelysi saattaa olla sinun ainoa lahjasi ja mahdollisuus katsoa valon, kirkkauden ja pimeyden syville alueille. Jos olet hyvin valmistautunut ja toimit oikein, saatat ystävystyä näiden sisäisten voimiesi kanssa ja taiteen runolliset hengettäret inspiroivat luovuuttasi.  

Valmistaudu työskentelyysi hiljentymällä ja keskittymällä, sillä tarkkaavaisuus on olennaista lähteesi pulppuamiselle. Vältä rutiinia, ei ole hyvä työskennellä velvollisuuden tunnosta, ilman iloa ja sisäistä painetta. Virheesi voivat vavahduttaa sinua, mutta muista, että ne ovat oppimisen kannalta hyödyllisiä ja siksi älä poista niitä liian aikaisin tutkimatta niitä. Pidä epäonnistumista taiteesi vartijana ja suojelijana, sillä ilman kipua ei synny mitään arvokasta. Onnistumiset ja edistysaskeleet ovat osittain ymmärrykseksi kääntyneitä erehdyksiä. Opettele pitämään niitä tasapuolisesti vastauksina ja ohjeina. Muista, että häpeä on hyvä opettaja, mutta romahdus on vielä parempi. Ilman kiusauksia ei voi saavuttaa viisautta, eikä ilman viisautta voi nöyrtyä, ja ilman näitä ei ole kirkasta näkemystä, väkevää ja horjumatonta työn tekemistä. Katso siis todellisuuttasi silmästä silmään, paljasta todellisuus sellaisena kuin näet sen. Sen jälkeen ainut tehtäväsi on jatkaa työskentelyäsi, sillä teoksesi ovat sinun aarteitasi, kaikki sinulle olennainen ja arvokas virtaa elämääsi niiden kautta.

Ainoastaan sellaiset muutokset työskentelyssä, joiden syyt ovat tietoisuutesi ulottumattomissa, tuottavat iloa, sillä kaikki muu on jäljittelyä. Toisinaan on kuitenkin pakko taistella tekojen mielekkyyden löytämiseksi. Kun työskentelysi ei suju, niin älä suotta murehdi sitä. Keskity masennuksen hetkinä nykyhetkeen ja mieti, mikä on sinusta riippuvaista ja mikä ei, ja erota nämä asiat toisistaan. Kun suuntaat tarkkaavaisuutesi nykyhetkeen niin huomaat, että siitä avautuu äärettömyys. Luovu siis kuvitelmastasi, että töitäsi kauan hinkkaamalla saat jotain valmiiksi, sillä mikään ei ole maailmassa täydellistä, kaikki jää keskeneräiseksi ja kaikessa on mukana kaaoksen särö. Rakkauden ja tuhon jännite kulkee taiteessa käsi kädessä ja ne pyörittävät taiteelle välttämätöntä tuhon ja luovuuden myllyä. Ylitä tämä ja muista, että työskentelysi on aina tasapainoilua järjestyksen kanssa. Jos on liikaa järjestystä, tahtoa ja hallintaa, on lopputulos tukossa, jähmeä ja kuollut. Jos työskentelyssä on liikaa tuhoa, on lopputulos kaoottinen ja hajanainen.  

Järjettömät ajatukset saattavat olla luovuudellesi jopa tärkeintä, eikä tyhjäntoimittajana  haahuilua tule hyljeksiä. Anna palaa täysillä, mene omissa pyrkimyksissäsi jopa ylettömyyksiin, sillä muuten et koskaan saa selville, mikä on kylliksi, mikä on liian vähän. Töitäsi ja omatuntoasi ei kannata hävetä, ole oma itsesi ja tule oman ihanteesi toteutumaksi. Vaikka sinulla olisi miten pyhiä arvoja tahansa, niin sinun pitää taiteessasi olla valmis särkemään ne, mutta varjele siitä huolimatta kallisarvoisintasi sydämesi kätköissä. Siitä et saa luopua mistään hinnasta. Tee työtäsi röyhkeän omakohtaisesti ja omaehtoisesti, muistaen, että teoksellasi on yhteys toisten taiteilijoiden vastaaviin tekoihin, tavoitteisiin, unelmiin, pelkoihin ja sitoumuksiin. Olennaista työssäsi on uskosi, luottamus ja lopputuloksessa näkyvä asenteesi ja siksi ei ole viisasta arvottaa teoksiasi vertaamalla niitä toisten aikaansaannoksiin.

Käytä tarkkaan rajattuja keinoja luodaksesi ylenpalttisia maalauksia. Älä erehdy luulemaan pintaa todellisuudeksi, mutta muista, että pinnan alta alkaa loputtomuus ja että maalaus ei ole kaksiulotteinen esine. Älä kuitenkaan tavoittele sellaista, mikä ei ole sinusta riippuvaista ja joka pakenee otteestasi. Välttämättömät asiat ovat helposti saavutettavissa ja vaikeasti tavoitettavia sinä et todella tarvitse.

Muista, että et ole riittävän vahva omassa taiteessasi ennen kuin joudut sen takia vaikeuksiin, kun sylkykupin kohtalostasi huolimatta selviät. Sinun on hyvä olla selvillä siitä miten ajankohtaiset diskurssit ja muut ulkopuoliset vaikutteet saattavat tehdä töistäsi muodikkaita. Vältä työskentelyssäsi helppoja ratkaisuja ja itsestään selvyyksiä ja älä anna hämmennyksen vallata mieltäsi. Taiteen näköisellä taiteella voit saada hetkellisiä voittoja, mutta ennen pitkää joudut umpikujaan tai vielä pahempaa, lähteesi ehtyy. Ole siis häikäilemätön rehellisyydessäsi. Älä valehtele taiteellasi itsellesi koskaan, sillä yksikin valhe voi olla luovuutesi loppu. Ole myös tarkkaavainen, sillä olet aina vaarassa menettää kaiken sinulle tärkeän. Muista, että vakavimpia ovat hyökkäykset jotka johtuvat omista kompromisseistasi ja mielenmyrkyistäsi vihasta, ahneudesta ja henkisestä typeryydestäsi. Niiden aiheuttamat hairahdukset ja harhapolut voivat olla tuskallisia.

Kavahda ajanhenkeä, taidemaailman kunniaa, mainetta, rahaa, teorioita, valtaa ja suureksi kohotettua taidetta. Kavahda vallanpitäjien imartelua ja toivo päinvastoin, että ahmattien kabineteissa töitäsi inhotaan ja vihataan. Muista, että maailman kuuluukin pitää töitäsi mielettöminä ja ettet voi lääkitä kaikkia. Ei kannata loukkaantua muiden haukuista, sillä haukkuvathan koiratkin sellaista mitä eivät ymmärrä. Jätä omaan arvoonsa iskut joita saat keskinkertaisilta ja henkisesti veltoilta taiteilijoilta jotka halveksivat sinua onnistumisesi ja lahjasi tähden. Sulje siis korvasi hyppyyn kykenemättömien laumasielujen varoitushuudoilta ja muista, että taidebyrokraatit, kuraattorit ja kriitikot kadehtivat sinua, vaikka toista väittävät, sillä he ovat taiteilijoina itse hedelmättömiä.

Sinun ei pidä unohtaa miten ainutlaatuinen ja ohikiitävä on tämä maallinen elämämme. Jokainen ihminen seisoo vuorollaan kauhuissaan olemattomuuden kuilun reunalla ja häviää iäksi kuka tietää minne. Harvat ihmiset tiedostavat tämän ja vielä harvemmat murtumatta. Pidä siis kuolema silmiesi edessä elämäsi jokaisena päivänä ja ajattele mahdollisimman usein kaiken katoavaisuutta, niin tiedät miksi ja miten maalata. Mutta älä koskaan tee sitä mitä sinun oletetaan tai halutaan tekevän.

Anna ihmisille voimaa ja rohkeutta, vaikka olisit itse kaistapäinen kauhusta. Tarjoa nyrkin sijaan lohtua, sillä ei ole hyvä unohtaa uskoa, rakkautta, hulluutta, vakavuutta, leikkiä, ankaruutta ja vapautta, sillä ne kaikki kuuluvat taiteeseen.

Ole joka hetki tarkkaavainen ja valpas, torju mielesi välinpitämättömyys ja innottomuus, sillä kauheinta mitä taiteilijalle voi tapahtua on se, että hän voimiensa ehtyessä huomaa laulaneensa vain muiden lauluja. Ole kuin luoti, räjähdys ja valon suojelija, ole soihdunkantaja läpi tämän pimeän ajan.  

Lopuksi sanon sinulle: Kavahda omia viisauksiasi ja kuvitelmia ainutlaatuisuudestasi, sillä jokainen totuus on hetkellinen. Ja muista, älä ota itseäsi liian toisissaan.