Henry Wuorila-Stenberg

Olin heikko.

En kestänyt horjumatta kiusaajieni kuiskauksia. Mieleni myrkyt johtivat minut lukemattomia kertoja harhaan. Jos voisin palata alkuun, niin neuvoisin itseäni näin:

Mieti.
Mikä on henkesi korkein tarve? Mihin sinä turvaudut avuttomuutesi hetkellä? Mistä saat lohdun murheesi ollessa syvimmillään?

Kun sydämessäsi uskot tietäväsi vastauksen, työskentele koko olennollasi kääntyneenä ainoastaan siihen suuntaan. Älä koskaan hylkää elämäsi tärkeintä lahjaa. Suojele, hoivaa, helli ja ravitse sitä rakkaudellasi. Pahin vihollinen olet sinä itse.

Jos taide on sinulle korkeinta, tee siitä arvokkaimpasi. Muista, että työskentelysi saattaa olla sinun ainoa lahjasi ja mahdollisuutesi katsoa valon, kirkkauden ja pimeyden syville alueille. Jos toimit oikein, saatat ystävystyä sisäisyytesi voimien kanssa. Niiden, jotka virtaavat yhdestä ja samasta lähteestä toisiinsa kietoutuneina.

Valmistaudu työskentelyysi hiljentymällä ja keskittymällä, sillä tarkkaavaisuus on olennaista lähteesi pulppuamiselle. Vältä rutiinia, ei ole hyvä työskennellä velvollisuudentunnosta, ilman iloa ja sisäistä painetta. Virheesi, joita sattuu, voivat vavahduttaa sinua, mutta muista, että ne ovat oppimisen kannalta hyödyllisiä ja siksi älä poista niitä liian aikaisin tutkimatta niitä tarkoin. Pidä epäonnistumista taiteesi vartijana ja suojelijana, sillä ilman kipua ei synny mitään arvokasta. Onnistumiset ja edistysaskeleet ovat osittain ymmärrykseksi kääntyneitä erehdyksiä. Opettele pitämään niitä tasapuolisesti vastauksina. Opettele näkemään kaikki täydellisenä.

Muista, että häpeä on hyvä opettaja, mutta romahdus on vielä parempi. Ilman kiusauksia ei voi saavuttaa viisautta, eikä ilman pakkoa ja kaiken menettämistä voi nöyrtyä - ja ilman näitä ei ole kirkasta näkemystä, väkevää ja horjumatonta työskentelyä. Katso siis todellisuuttasi silmästä silmään, paljasta todellisuus sellaisena kuin sen näet. Sen jälkeen ainut tehtäväsi on jatkaa kuuliaisesti työskentelyäsi, sillä teoksesi ovat sinun aarteitasi, kaikki sinulle olennainen ja arvokas virtaa elämääsi niiden kautta.

Ainoastaan sellaiset muutokset työskentelyssä, joiden syyt ovat tietoisuutesi ulottumattomissa, tuottavat iloa, sillä kaikki muu on jäljittelyä. Toisinaan on kuitenkin pakko taistella tekojen mielekkyyden löytämiseksi. Kun työskentelysi ei suju, älä turhaan murehdi sitä. Tämäkin menee ohi.
Masennuksen kuilussa keskity siihen, mitä on juuri nyt sinun edessäsi ja mieti, mikä on sinusta riippuvaista ja mikä ei, ja erota nämä kaksi toisistaan.

Luovu siitä kuvitelmasta, että loputtomiin hinkkaamalla saat jotain muka valmiiksi, sillä mikään maailmassa ei ole täydellistä. Opi näkemään tässä keskeneräisessä, vaillinaisessa ja epävarmassa epätarkkuudessa tuntematon ikuisuus, täydellisyys itse.

Mitään helppoa hyvitystä ei tule. Kaikessa on aina mukana kaaoksen särö. Vaara. Onnettomuus. Vääristymä. Kauhu.  Mutta myös rakkaus, sillä rakkauden ja tuhon jännite kulkee taiteessa käsi kädessä ja ne pyörittävät taiteelle välttämätöntä tuhon ja luovuuden myllyä.

Nouse tämän elävän kuoleman sähköiselle harjalle ja muista, että tässä hetkellisessä astiassa eläminen on jatkuvaa tasapainoilua arkisen järjestyksen ja alkukantaisen raivon kanssa.
Jos järjestystä, tahtoa ja hallintaa on liikaa, luovuus on tukossa, jähmeä ja kuollut. Jos on liikaa pelkkää tuhoa, lopputulos on sekava ja hajanainen.

Järjettömät ajatukset saattavat olla luovuudellesi tärkeintä, eikä tyhjäntoimittajana haahuilua tule hyljeksiä. Anna palaa täysillä, revi itsesi verille ja mene omissa pyrkimyksissäsi jopa ylettömyyksiin, sillä muuten et koskaan saa selville, mikä on kylliksi, mikä on liian vähän.

Älä häpeä omatuntoasi ja omaa alhaista haisevaa rumuuttasi.
Vaikka se tarkoittaisi, että joudut hylkiön asemaan, jossa sinua halveksutaan ja vihataan. Vaikka se ei miellyttäisi ketään ja saisi kaikki ihmiset katoamaan ympäriltäsi. Uhmaa sitä pinnallista kuvaa, jonka ihmiset yrittävät pakottaa sinun yllesi hallitakseen sinua ja luo itse oma todellisuutesi.

Vaikka sinulla olisi miten pyhiä arvoja tahansa, sinun pitää taiteessasi olla valmis särkemään ne, mutta varjele siitä huolimatta kallisarvoisintasi sydämesi kätköissä. Siitä et saa luopua mistään hinnasta.

Älä ota sieluasi itsestäänselvyytenä tai loukkaa sitä alistuvalla vikinällä. Lopeta valehtelu ja itsesi vähätteleminen. Sillä ei ole väliä, vaikka olisit rikkonut lupauksesi tuhat kertaa ja taas kerran.

Tee työtäsi röyhkeän omakohtaisesti, omaehtoisesti, itsekkäästi, omilla ehdoillasi, sydänverellä. Älä vertaa itseäsi muihin, koska se tuhoaa ainutlaatuisuutesi, joka merkitsee todella paljon luovassa työssä.

Mitä merkitsee olla taiteilija? Olla rehellinen ihminen. Älä ikinä unohda tätä, vaikka "saavuttaisitkin" jotain "suurta". Se on kaikki merkityksetöntä elämän hyvän sydämen rinnalla.

Käytä tarkkaan rajattuja keinoja luodaksesi ylenpalttisia maalauksia. Älä erehdy luulemaan pintaa todellisuudeksi, mutta muista, että pinnan alta alkaa loputtomuus ja että maalaus ei ole kaksiulotteinen esine. Älä kuitenkaan tavoittele sellaista, mikä ei ole sinusta riippuvaista ja joka pakenee otteestasi. Välttämättömät asiat ovat helposti saavutettavissa ja vaikeasti tavoitettavia sinä et todella tarvitse.

Muista, että et ole riittävän vahva omassa taiteessasi ennen kuin joudut sen takia vaikeuksiin, kun sylkykupin kohtalostasi huolimatta selviät. Sinun on hyvä olla tietoinen ajankohtaisista diskursseista ja siitä, mikä on muodikasta tällä hetkellä, että voit itse tehdä jotain ihan muuta.

Vältä työskentelyssäsi helppoja itsestään selviä ratkaisuja ja anna hämmennyksen vallata kokonaan mielesi. Mene täysin metsään ja eksy syvemmälle hämärään. Taiteen näköisellä taiteella voit saada hetkellisiä voittoja, mutta ennen pitkää joudut umpikujaan tai vielä pahempaa, lähteesi ehtyy.

Ole siis häikäilemätön vilpittömyydessäsi.  Älä valehtele taiteellasi, sillä yksikin valhe voi olla luovuutesi loppu. Ole myös tarkkaavainen, sillä olet aina vaarassa menettää kaiken sinulle tärkeän, jos valitset helppoja ratkaisuja ja teet kompromisseja.

Muista, että vakavimpia ovat hyökkäykset, jotka johtuvat laiskuudestasi ja katkeruudestasi, ahneudestasi ja henkisestä typeryydestäsi. Niiden aiheuttamat hairahdukset ja harhapolut voivat olla tuskallisia.

Kavahda ajanhenkeä, taidemaailman kunniaa, mainetta, rahaa, teorioita, valtaa ja suureksi kohotettua taidetta. Kavahda vallanpitäjien imartelua ja toivo päinvastoin, että ahmattien kabineteissa töitäsi inhotaan ja vihataan.

Muista, että maailman kuuluukin pitää töitäsi mielettöminä ja ettet voi lääkitä kaikkia. Ei kannata loukkaantua muiden haukuista, sillä haukkuvathan koiratkin sellaista mitä eivät ymmärrä. Jätä omaan arvoonsa iskut, joita saat keskinkertaisilta ja henkisesti veltoilta taiteilijoilta. He halveksivat sinua yksilöllisen lahjasi tähden ja koska et suostu menemään muodin mukana. 

Sinun ei pidä unohtaa miten ainutlaatuinen ja ohikiitävä on tämä maallinen elämämme. Jokainen ihminen seisoo vuorollaan kauhuissaan olemattomuuden kuilun reunalla ja häviää iäksi kuka tietää minne. Harvat ihmiset tiedostavat tämän ja vielä harvemmat murtumatta. Pidä siis kuolema silmiesi edessä elämäsi jokaisena päivänä ja ajattele mahdollisimman usein kaiken katoavaisuutta, niin tiedät miksi ja miten maalata. Mutta älä koskaan tee sitä mitä sinun oletetaan tai halutaan tekevän.

Anna ihmisille voimaa ja rohkeutta, vaikka olisit itse kaistapäinen kauhusta. Tarjoa nyrkin sijaan lohtua, mutta muista, että joskus pehmeä hyväily kätkee sisäänsä äärettömästi syvempää väkivaltaa kuin se, että löisi oikeasti puukolla. 

Tärkeintä on se, että ei valehtele. Mutta jos et pysty olemaan valehtelematta, niin ole edes hiljaa. Kauheinta mitä taiteilijalle voi tapahtua on se, että hän voimiensa ehtyessä huomaa laulaneensa vain muiden lauluja, ja että hän ei ole koskaan edes elänyt itse.

Ole kuin luoti, räjähdys ja valon suojelija, ole soihdunkantaja läpi pimeyden.  

Lopuksi sanon sinulle: Kavahda omia viisauksiasi ja kuvitelmia ainutlaatuisuudestasi, sillä jokainen totuus on hetkellinen. Ja muista; älä ota itseäsi liian toisissaan.